VIININ FILOSOFIA

KIRJA  Béla Hamvas: Viinin filosofia

Suomentanut Juha Valkeapää, Atena 2000, 122 s.

Béla Hamvas (1897-1968) oli filosofi ja kirjailija, jonka tuotannosta suurin osa julkaistiin virallisesti hänen kotimaassaan, Unkarissa, vasta 1980-90 -luvuilla. Viinin filosofia on kirjoitettu toisen maailmansodan jälkimainingissa, pian sen jälkeen kun Hamvasin kotitalo oli pommitettu maan tasalle.

Viinin filosofia on paljon enemmän kuin luettelo unkarilaisista viineistä tai seikkaperäinen selostus viinin valmistuksesta. Kirja alkaa ilmoituksella, että tämä on rukouskirja ateisteille ja koska ateisti ei käytä eikä hyväksy sanaa Jumala, sai kirja nimekseen Viinin filosofia. Hamvas tarkoitta ateismilla rauhattomuutta, kapeakatseisuutta, huolien ahdistamaa kiirettä, hermostuneisuutta. Hän puhuu väärästä uskonnosta, joka on hurmiotonta olemassaoloa, joka taas johtuu kouristavasta elämänpelosta. Tähän sairauteen on olemassa vain yksi lääke, viini. Hän kehottaa meitä juomaan viiniä. Silloin meidän alkaa tehdä mieli suudella, poimia kukkia, hankkia ystäviä ja nauraa, me nukumme hyvää syvää unta ja luemme aamuisin sanomalehden sijaan runoutta. Oikeaa uskontoa on se, hän jatkaa, kun elää välittömästi ja tietää, että elämänilo ei ole kielletty.

Matka hurmioitumiseen ja nautintoon käy hyvin aistillisesti; suun ja tuoksujen kautta. Hamvas näkee, että suun maailma on silmän, korvan ja jopa käden maailmaa monin verroin välittömämpi ja juuri siitä syystä uskonnollisempi, sillä se on lähempänä todellisuutta. Välittömän kokemuksen antaa myös nenä. Hän kuvaa hyvin kauniisti kaikissa elävissä, ei ainoastaan kasveissa vaan myös ihmisessä, olevaa tuoksuvaa öljyä, joka kertoo ainutlaatuisuudesta eli tärkeimmän. Laji, maaperä, vuosikerta ja ikä eivät ainoastaan määrittele viinin yksilöllisyyttä, ainutkertaisuutta ja jäljittelemättömyyttä vaan sama koskee siis kaikkea elävää - myös ihmistä.

Hamvas´n mukaan ihmisen juomatavat kertovat hänen suhteestaan elämään ja sen moninaisiin iloihin kuin myös Jumalaan ja uskontoon. Hän kehottaa meitä uskaltamaan elää välittömästi ja pelottomasti ja muistuttaa meitä siitä, ettei elämän ilo ja nautinto ole kiellettyä. Hän näkee ja kokee viinin Jumalan ilmentymänä, yhtenä ylimpänä armotekona, jossa viini tuo takaisin alkuperäisen elämämme, paratiisin ja näyttää mihin saavumme viimeisenä juhlapäivänä.

Viinin filosofia kertoo rakkaudesta viiniin - rakkaudesta elämään.


Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´ artikkelisarja, TeJuKa -lehti

18.6.2001