Aivot ahtaalla

KIRJA  Markku T. Hyyppä: Aivot ahtaalla

Otava 2001, 220 s.

Markku T. Hyyppä on kansainvälisen aivotoiminnan ja terveyden tutkija, lääkäri ja tietokirjailija. Hän pohtii hienoisen sarkasmin värittämissään esseissään tieteen tarjoamia aivotutkimuksen, ihmisluonnon ja hyvän olon tuloksia. Edellisen vuosikymmenen suurista lupauksista huolimatta aivotutkimus ei ole löytänyt sielun paikkaa tai mielen olemusta. Hyyppä näyttää, missä aivotutkimus jää puolitiehen ja osoittaa, että terveys ja hyvinvointi perustuvat yksilöiden psykofyysisen olemuksen ja ihmissuhteiden tasapainoon.

Aivot joutuvat ahtaalle heti ensimmäisillä sivuilla. Tiesitkö, että lapsen ruumiillinen kuritus lyhentää hänen elinikäänsä? Tiesitkö, että ruotsalaismiesten keskuudessa ei esiinny sen enempää homoseksuaalisuutta kuin suomalaistenkaan? Entä tiesitkö, että Suomen ruotsinkielinen väestö ei ole jäänne Ruotsin vallan ajalta vaan että heidän juurensa löytyvät Karjalasta? Toinen toisensa jälkeen stereotypiat paljastuvat Hyypän kriittisen tutkivan silmän alla. Hän kysyy muun muassa miksi tiedotusvälineet markkinoivat yksinkertaisia, luutuneita ennakkoluuloja mullistavina havaintoina, vaikka vanhat stereotypiat kumoavaa aitoa ja kriittistä tietoa on tarjolla? Hän vastaa itse: Uusfundamentalismi, ihmisten manipuloitavuus, yleinen arvottomuus ja ihmisiä piinaava maailman yksinkertaiseksi selittämisen halu edistävät mustavalkoisia jakoja.

Sukupuolijako on Hyypän mukaan väärinkäsityksistä tuhoisampia. Sukupuolten kamppailussa tiede pysyttelee sitkeästi miesten ennakkoluulojen puolella. Niinkin neutraalina pidetty tiede kuin biologinen aivotutkimus on kasannut lukemattomia vääriä argumentteja miesten väitetyn paremmuuden hyväksi ja todistellut niitä laboratorioissa. Hyyppä näkee ettei sukupuoli ole pelkästään kromosomien määräämä, vaan ympäristön tuote paljon enemmän kuin arkiajattelu sallii.

Hyyppä arvostelee voimakkaasti sitä mitä hän kutsuu uskomustieteeksi. Hän kysyy miksi suomalaiset vasta 90-luvulla alkoivat kärsiä kaamoksen kauheudesta? Miksi homeitiöistä muodostuu ongelma virastoissa ja kouluissa muttei kesäisessä luonnonmetsässä, jossa niitä esiintyy eniten? Miksi Suomalainen virallinen terveydenhuolto suhtautuu torjuvasti vaihtoehtoisiin hoitoihin, vaikka useimpiin virallisiin hoitoihinkin sisältyy runsaasti uskonvaraisuutta ja lumetta? Antibiootit virustaudeissa, monet mielialalääkkeet, yskänlääkkeet ja akupunktuuri ovat tyypillisiä esimerkkejä. Niitä määrätään, vaikka näyttöön perustuvaa parantavaa vaikutusta ei ole osoitettu, kuten nykykäytäntö vaatii.

Luulo ei siis ole tiedon väärtti. Hyyppä herättää meidät huomamaan kuinka asenteemme ja ajatuksemme ovat kaavoihin kangistuneita, kuinka paljon yleistyksiä ja uskomuksia viljellään vailla mitään tieteellisesti tutkittua näyttöä. Aivotutkijat ovat kauan hokeneet, että ihminen käyttää vain kymmenyksen aivojensa kapasiteetista. Sekään ei perustu tieteelliseen tietoon. Itse asiassa aivotutkimus viittaa siihen, että ihminen toimii kokonaisuutena, eikä hänen äärirajojaan tunneta sen enempää kuin avaruuden reunoja.

Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´ artikkelisarja, TeJuKa -lehti

24.9.2001