Kohtaamsien aika
KIRJA Alli Kantola: Kohtaamisen aika
Atena 2001, 170 s.
Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä me loppujen lopuksi tiedämme sen tämänpäiväisestä tilasta? Kuinka koulun opettajat ja oppilaat selviävät maailmassa, joka muuttuu yhä kiihtyvämmässä tahdissa?
Tätä pohtii työnohjaaja, yhteisökouluttaja Alli Kantola kirjassa Kohtaamisen aika. Tapauskertomuksissa oppilaat, opettajat ja vanhemmat pohtivat tämän päivän kouluongelmia. Ne antavat hyvin elävän kuvan siitä mitä koulumaailmassa tänään tapahtuu, kuinka monisäikeisiin tilanteisiin siellä joudutaan. Koulu on jo aikaa sitten lakannut olemasta pelkästään tiedonsiirtolaitos. Kantola haastaa meitä tarkastelemaan yhteiskuntaa ja koulun työtä laajemmin ja syvemmin. Koskaan ei hänen mukaansa lainmuutoksissa, työelämän järjestelyissä ja opetustyön toteutuksessa kysytä liian usein, mitä tämä toimenpide merkitsee tulevaisuudelle? Mitä se merkitsee kasvavalle lapselle?
Koulu antaa, tai ainakin sen tulisi antaa, jokaiselle lapselle oppimisen välineet. Koko inhimillisen kulttuurimme perustoimet siirretään uudelle sukupolvelle koulun toimesta. Aika jolloin tämä alkaa ja tapahtuu on huikea elämänmuutos lapselle.
Koko koulun kannalta ratkaisevin työ tehdään alaluokilla. Opettajat jotka ottavat vastaan koulutulokkaat ovat avainasemassa, Kantola sanoo. Hiljainen ja arka tai pelottavasti mylvivä lauma pitää saada toimiaan ryhmänä. Oppivan ryhmän muodostaminen on pitkä matka ja pohja luodaan alaluokilla. Opettajan on päästävä kontaktiin jokaisen yksittäisen lapsen kanssa erikseen. Sitten vasta luottamus voi syntyä. Kun luottamus on herännyt voidaan (mille tahansa) ryhmälle ruveta opettamaan vuorovaikutustapoja; kuuntelu-, ilmaisu- sekä keskustelutaitoja. Silloin vasta alkaa syntyä oppiva ryhmä.
Niin kuin missä tahansa ryhmässä, myös luokan sisäinen vuorovaikutus on mitä olennaisin. Millainen henki on luokassa? Hengen tunnistaa siitä, miten lapset ja aikuiset puhuvat toisilleen. Kertooko vuorovaikutustapa, että ryhmässä nähdään tarpeiltaan erilaiset lapset? Voiko jokainen tuntea olevansa tärkeä? Ihan jokainen, myös opettaja itse.
Kantola näkee, että mitä useampi lapsi kasvaa ilman kodin turvallisia aikuisia, sitä tärkeämmäksi opettajan työssä tulee elämän arvojen pohdinta ja ryhmätaitojen kehittäminen. Tärkeä kasvatustekijä on lasten ympärille muodostuva aikuisyhteisö. Kuinka tämä huomioidaan koulun resursseja arvioitaessa?
Puhumme lasten ja nuorten ongelmista. Miten ihmeessä ongelmat voivat olla lasten? Mitenkään vastaan panematta annamme esimerkiksi työelämän viedä lapsiltamme vanhemmat.
Eikö ongelma ole meissä aikuisissa? Mitkä ovat meidän aikuisten elämänarvot ja -taidot? Luonto ja lapset kärsivät meidänitsekkyydestämme, ahneudestamme ja lyhytnäköisyydestämme.
Olemmeko valmiita näkemään sen? Olemmeko lapsien asialla vai toimimmeko aikuisten itsekkäiden tarpeiden mukaan?
Marja-Leena Paakkunainen
´Luin kirjan´ artikkelisarja, Tejuka -lehti
25.2.2002