Kama Sutra valokuvin

KIRJA  Linda Sonntag: Kama Sutra valokuvin

Suom. Heikki Karjalainen, Tammi 2002, 128 s.

Kama, on hindujen rakkauden jumalan nimi ja tarkoittaa nautintoa. Se ei tarkoita ainoastaan sukupuolista nautintoa, vaan kaikkien aistien välityksellä koettavaa nautintoa, kuten esimerkiksi ruuan tuoksun nuuhkimista tai musiikin kuuntelemista. Sutra tarkoittaa ajatelmia, aforismeja eli käännettynä Kama Sutra on ´Ajatelmia nautinnosta.´

Erotiikka, seksuaalisuus kiinnostaa. Onhan se meissä oleva valtaisa elämää luova voima, perusenergiamme. Vaikka alkuperäinen Kama Sutran kirjoittamisesta on kulunut lähes 2000 vuotta on sillä paljon annettavaa vielä tänäkin päivänä. Kama Sutra on varhaisin säilynyt arvostettu teos, joka pyrkii hahmottamaan koko naisen ja miehen välistä suhdetta. Se on paljon muutakin kuin pelkkä seksiopas, sillä se koostuu seitsemästä kirjasta ja ainoastaan yksi niistä käsittelee fyysisen rakastelun tekniikkaa.

Kama Sutra valokuvin on modernisoitu ja typistetty versio alkuperäisestä, mutta se toimii hyvin johdatuksena Kama Sutraan. Teos on käytännön opas, joka kohta kohdalta johdattaa 23 eri rakasteluasentoon. Pienet miniatyyrit, klassiset intialaiset taideteokset 1600-luvulta, ovat olleet esikuvina lemmiskelyä kuvatessa. Linda Sonntagin hauskasti kirjoitetut lyhyet otteet Kama Sutrasta antavat viitteitä aiheista ja alueista, joita siinä käsitellään.

Kirja alkaa tasapainon löytämisellä. Siinä käydään läpi kaikki ruumiinosat päästä jalkoihin. Pää on lähimpänä taivasta ja sen asennon sanotaan kertovan paljon ihmisen henkisestä asenteesta. Hiukset on usein ajateltu olevan sielun tyyssija. Aivojen sanotaan olevan ihmisen tärkein sukupuolielin. Teoksessa kerrotaan, että silmät välittävät sielun viestejä, joita ajatus ei ole päässyt peukaloimaan ja jotka ovat nopeampia, syvempiä, todellisimpia, hienovaraisimpia ja katoavampia kuin sanat. Kuulo on tärkeä, se on kaikista aisteistamme pitkäaikaisin. Sen kerrotaan heräävän jo ollessamme vielä kohdussa ja kun makaamme kuolinvuoteellamme emmekä enää tunne, maista, haista tai näe, voimme yhä tunnistaa rakkaidemme äänet. Keskeisimpänä aistina pidetään hajua, sillä tuoksut ovat niin läheisessä yhteydessä tunteisiin.

Muinaisessa Intiassa rakastelu koettiin pyhänä toimituksena, sillä seksillä uskottiin olevan ratkaiseva osuus henkiseen ulottuvuuteen. Siihen valmistauduttiin huolella, esimerkiksi tila koristeltiin kauniilla kankailla ja tyynyillä ja se täytettiin tuoksuvilla kukilla ja öljyillä. Musiikkia saatettiin käyttää hivelemään kuuloaistia ja edeltävä ateria suunniteltiin ja nautittiin siten että se valmisteli tulevaa aktia varten. Tarkoitus oli paljastaa aistillisen rakastelun salat ja sitä kautta johdattaa rakastavaiset syvemmälle nautinnon lähteille, eikä ainoastaan fyysisesti vaan myös henkisesti.

Osa valokuvien rakasteluasennoista on hyvin vaativia, jotkut suorastaan hurjia. Niistä välittyy kuitenkin kaunis harmoninen tunnelma. Mitään sellaista ei saa tehdä mikä ei suju luonnollisesti, vaan kuvien pohjalta voi kaikessa rauhassa keksiä omia, kirjassa neuvotaan. Fyysistä asentoa tärkeämpi on mielen asenne. Kyky rentoutua ja mielen selkeys ovat tärkeimpiä läheisyyden kokemiselle. Yhteyden toiseen voi saavuttaa vasta kun löytää tasapainon ja ymmärtää itseään.

Tänä päivänä seksuaalisuus, erotiikka on yhä näkyvämpää ja hyvin pinnassa, mutta onko se silti avoimempaa? Kuinka vapaasti voimme esimerkiksi puhua seksistä? Sen valjastaminen yksipuolisesti kaupallisuuden käyttöön, kulutusta edistämään ei välttämättä edistä asiaan luonnollisesti suhtautumista.

Muinaisesta rakastelutaidosta on julkaistu useita teoksia viime vuosina. Parhaimmat niistä johdattavat nykyajan rakastavaisia kohti tietoisempaa rakastelun taitoa. Perusteellisempaa tietoa Kama Sutrasta löytyy esimerkiksi Indra Sinhan samannimisestä teoksesta (WSOY 1983). Caroline Aldred on puolestaan onnistunut tuomaan uutta ulottuvuutta nykyajan sukupuolielämään idän ikivanhojen filosofioiden avulla helppolukuisessa Jumalainen seksi -teoksessaan (Karisto 1998).

Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´ artikkelisarja, Tejuka- lehti

28.5.2002