Avioeron tuska ja helpotus

KIRJA  Kaarina Määttä: Avioeron tuska ja helpotus

Tammi 2002, 220 s.

Avioerot ovat yleistyneet, kynnys erota on madaltunut. Onko silti niiden tuskallisten asioiden työstäminen helpottunut? Avioero muistuttaa kuolemaan, lopulliseen menetykseen liittyviä kokemuksia. Avioerossa kohdataan rakkauteen ja perheeseen liittyvien haavekuvien sortuminen. Lisäksi kyse on usein paitsi surutyöstä, myös valtataistelusta.

Lapin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä on koonnut kirjaansa 74 suomalaisen tarinat heidän erokokemuksistaan. Kirjan lähtökohtana on myös aiempi avioeroja koskeva tutkimus ja keskustelu. Määttä pyrkii muun muassa valottamaan, mitä avioerossa oikein tapahtuu. Miksi ihmiset eroavat, mitkä ovat avioliiton kriittiset vaiheet, mitkä ovat yhteiskunnalliset ja mitkä taas yksilölliset riskitekijät sekä miten ihmiset selviytyvät avioerosta. Kirjan tarkoitus on auttaa ihmisiä, jotka mahdollisesti pohtivat eroa. Avioeron läpikäyneet taas voivat peilata tarinoita omiin kokemuksiinsa. Kirja palvelee myös ihmissuhdetyössä toimivia.

Avioero on tänä päivänä niin yleinen, että se koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia. Sillä on huomattavan kauaskantoiset seuraukset. Avioero ei ole yksi erillinen tapahtuma lasten tai aikuisten elämässä. Se on jatkumo, jonka vaikutukset ovat elinikäisiä. On ilmeistä, että harvalla eroon päätyvällä on tukenaan tietämys tai ennakkokuva, joka voisi auttaa ymmärtämään avioeroprosessia. Tuskin kukaan kykenee ennalta hahmottamaan tai kuvittelemaan kaikkea sitä, mitä ennen eroa, sen aikana ja sen jälkeen tapahtuu. Avioero herättää esimerkiksi monenlaisia syyllisyyden, vihan ja katkeruuden, surun ja masennuksen tunteita. Monesti ihmiset kavahtavat ja peittelevät tunteitaan yrittäen helpottaa tilannetta vaikkapa lääkkeisiin turvautumalla, Määttä kirjoittaa. Voimakastakaan kielteistä tunnetta ei kuitenkaan pitäisi kaihtaa, hän jatkaa, sillä käsittelemättömänä se voi vaikuttaa pitkään ja salakavalasti. Selvittämättöminä tunteista tulee sisäisiä, näkymättömiä kahleita, jotka ilmenevät estyneisyytenä tai epäonnistuneina valintoina, toistuvina virheratkaisuina tai väärinä tulkintoina. Voi tuntua oudolta, että esimerkiksi viha ja katkeruus voivat jyllätä vahvoina vuosikausia. Avioeronhan juuri piti puhdistaa ilmaa. Mutta käykö näin?

Jokaisen ihmisen elämänkaari on täynnä dramatiikkaa: ilon ja surun, onnistumisen ja pettymysten, valon ja pimeyden kohtaamista. Määttä näkee, että niiden myötä kehittyvät ihmisen persoonallisuus ja psyykkiset voimavarat. Ne kehittyvät ominaisuuksiksi, jotka joko helpottavat tai vaikeuttavat avioliiton kaltaisen pitkäaikaisen ja läheisen tunnesuhteen vaalimista, sen ongelmien kohtaamista sekä kykyä rakastaa puolisoa.

Meidän aikaamme leimaa lähes normiksi muodostunut halu saada elämältä yhä enemmän ja aina vain lisää; vielä nopeampaa, suurempaa ja kauniimpaa. Tämä ´paremmuushakuisuus´ ei koske pelkästään aineellisia tavoitteita, vaan ulottuu myös rakkauteen ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Enää ei riitä, että tullaan toimeen keskenään, vaan etsitään onnellisuutta ja unelmien täyttymystä. Tämä onkin parisuhteen yksi haastavin sudenkuoppa, Määttä kirjoittaa. Onni ja tyytyväisyys kun eivät lankea kenellekään automaattisesti. Kestävä ja toimiva parisuhde vaatii ponnisteluja. Rakkauden eteen on tehtävä työtä, jopa taisteltava, päivittäin.


Marja-Leena Paakkunainen

´Luin kirjan´ artikkelisarja, Tejuka -lehti

10.12.2002