Pelko vai rakkaus

Pelko vai rakkaus

Siinäpä kysymys . ..

Nämä toisilleen täysin vastakkaiset vaihtoehdot ovat minulle tarjolla joka hetki. Jokaisessa tilanteessa teen valinnan, toimin tai olen toimimatta, joko pelon sanelemana tai rakkauden innoittamana. Yksinkertaista muttei aina helppoa. Kysymys on uskomuksesta, mitä ja miten ajattelen, kummanko linssien läpi valitsen katsoa. Haastetta riittää, koska uskomukseni ovat usein hyvin lujaan iskostuneita, ajatukseni suurimmalta osin automaattisia, linssini samat kuin aina ennenkin.

Pelolla on aina kiire, asettaen siten kroppani koville ja mieleni lujille. Ja koska pelko ei luota, vaan on aina huolestunut jostakin, saa se minussa aikaan levottoman ja jännittyneen olon, madaltaen samalla ärsyyntymis- ja turhautumiskynnystäni. Rakkaus ei ole tunne, vaan aistimus sisäisestä rauhasta, joka nousee luottamuksesta, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Tähän sisäiseen tietoon saan yhteyden muun muassa hiljentymällä, jolloin kehoni ja mieleni rauhoittuu ja asettuu tähän hetkeen.

Pelko perustuu uskomukseen ihmisen sisäänrakennetusta epätäydellisyydestä. Päinvastoin kun rakkaus, se ei kykene näkemään täydellisyyttä epätäydellisyydessäni. Lisäksi pelko näkee aina ongelman ulkopuolellani, muissa ihmisissä tai tilanteissa, joita se joko syyttää ja/tai joita kohtaan se hyökkää. Rakkaus puolestaan ei arvottele, se ei aseta vastakkain. Ja ennen kaikkea, rakkaus ei tuomitse.

Pelko näkee elämän ongelmana, joka kaipaa ratkaisua tai rangaistuksena, jota tulee välttää. Se kokee elämän vain sarjana sattumanvaraisia tapahtumia, jotka ilmenevät ilman mitään syytä, ´sattumina´. Rakkaus taas näkee, että elämä on tarkoituksenmukaista, että sattumaa ei ole, vaan on rakkauden johdattelemaa. Pelko uskoo kuolemaan ja pelkää sitä, rakkaus tietää, että elämä on - ikuista.

Mikään ei kahlitse hyvinvointiani niin kuin uskomus rakkauden puutteeseen tai sen poissaoloon. Miten voin sitten tuon kaltaisen uskomuksen muuntaa? Hyvään alkuun pääsen luopumalla toivomuksesta, että asiat olisivat toisin kuin ne ovat. Kun seuraavan kerran kohtaan häiritsevän tilanteen ... voin sanoa: "On olemassa toisenlainen tapa tarkastella tätä asiaa."

Marja-Leena Paakkunainen

SUNNUNTAIKSI, Tejuka -lehti

16.4.2012