Keskustelutuokio Rakkauden kanssa

Terve, terve

Terve

Ja jokainen sinä on syvimmältään aina terve. Sinun jokaisen sisin on täynnä puhdasta viatonta rakkautta. Voisiko se muuten ollakaan, vai mitä? Ja siksi sinun mielesi ydin on niin täynnä rakkautta ja siitä johtuu kaikki rakkauden kaipuusi. Sinulla ei voisi olla kaipausta rakkauteen ellei oma sisin olisi sitä kokemusperäistä, puhdasta, viatonta rakkautta. Vai onko sinulla kaipuu rakkauteen?

Kaipuu ja vastustus.

Täsmällisesti sanottu. Maailman puute ja pelko vastustaa sitä. Onko se sallittua? Hyväksytäänkö minut, jos minä olen vähän .. aina onnellinen? Kummastelevatko muut, jos minä olen onnellinen? Onkohan tuo vähä päästään heikko, vai mitä? Se tarkoittaa juuri sitä, että kun sinun oma sisin on puhdasta rakkautta ja maailma, joka perustuu puutteeseen ja pelkoon, niin sehän sitä vastustaakin, eikö niin? Se pelottaa olla aito, kaikkialla ja joka hetkessä. Tahtoisitko kertoa omasta kokemuksestasi, miksi se rakkaus pelottaa?

Se pelottaa siksi, että joutuu luopuu jostakin.

Aivan. Ja mistä joutuisit luopumaan?

Osa mussa sanoo, että mä joudun luopumaan siitä mikä ei oo totta. Ja kuitenkaan se ei ole mulle totta vielä.

Ja näin jokaisella on kokemusta siitä, että se pelottaa. Ja siellä ajan maailmassa, se rakkaus, joka perustuu odotukseen, niin siinä joutuu luopumaan, eikö niin?

Kyllä

Ja kuitenkin viattomimmillaan, aidoimmillaan, puhtaimmillaan siinä ei joudu luopumaan mistään, vaan saa antaa ja saada, saada ja antaa. Ehdollinen rakkaus, joka perustuu siihen, että oma puute tulisi korjattua tai täytyisi korjata toisen puute, eikö se silloin perustu pelkoon? Entä jos en saakaan olla aito itseni, että joku pyrkii minut tuomitsemaan tai minua muuttamaan?

Niinpä

Se on mahdotonta, että joku voisi ajatella ajatuksiasi, kokea kokemuksiasi, eikös niin?

Niinpä

Tismalleen samanlaisella ajatuksella kun sinä koet kokemuksesi, eikö näin? Ja kuitenkin se antaa niin paljon, se rakkaus. Sinulle itsellesi, sinusta. Se tuo iloa, eikös tuokin? Tarvitseeko siis mitään muuta kuin jokaisessa nyt hetkessä katsoa lempeyden kautta itseä? Ei oo niin väliä vaikka mokaakin, eiks niin? Sattuuhan sitä, eikö? Siksi haluan jokaista sinua muistuttaa, käänny sisimpään. Sieltä löydät Sen, loppujen lopuksi sen arvostelemattomuuden. Ei tarvitse arvostella koska rakkaus on tie, totuus ja elämä, eiks niin?

Kyllä.

Kiitos paljon.

Marja-Leena Paakkunainen

10.4.2019

TeJuKa -lehti